Jo Albert Camus`n Rutto-romaani (1948) ennakoi ja ilmensi ihmisten korona-ajan eksistentiaalisia, velvollisuus- ja hyve-eettisiä orientaatioita.  Etiikka tieteenalana selittää teoreettisesti ihmisen toiminnan moraalisia perusteita ja periaatteita. Etiikka tutkii teoreettisesti ja etsii argumentteja; kuinka meidän olisi elettävä saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän elämän. (Enwald 2019 & Pietarinen 2015.) Moraali on kulttuurisidonnaista, tapojen muodostamaa toimintaa, joita filosofinen etiikka pyrkii selittämään teoreettisten... Continue Reading →

Tullakseen joksikin (muuksi) on ihmisen rohjettava antaa elämäntapahtumien koskettaa itseään. Ajanpyöränrattaan muokkaamiselle altistuneena oleminen synnyttää ihmisessä uudestaan ja uudestaan syntymisen kipua. Uudestisyntyminen tarkoittaa joka hetki uutta mahdollisuutta, olla sinä. Tässä elämän kauneuden, kivun, uudestisyntymän aallokon päättymättömässä soudussa sinua ohjaa ajattelusi.  Ajatteleminen on työkalu, jonka oppimista on harjoiteltava. Emme ajattele luonnollisesti vaan pelkästään havainnoimme ottamalla vastaan... Continue Reading →

Afganistanin tilanne on huolestuttava ja surullinen. Ääriliike on ottamassa voimakkaan jalansijan ja viimeisetkin demokratian rippeet pyyhitään pois. Naisten ja lasten kestämättömän huono asema tulee rakentamaan dystooppisen todellisuuden, jota me länsimaalaiset kulutamme etäältä turvassa uutisten, viihdesarjojen ja elokuvien muodossa. Etäännytämme taidokkaasti ihmiskunnan haasteet omalta sohvaltamme käsin. Saatamme lisäksi uskoa, kun meille kerrotaan, ettei Afganistan ole Suomen... Continue Reading →

Toimintamme ohjautuu ympäristöstä tekemiemme havaintojen ja tunteidemme kautta. Rationaalisuuden kepeä kosketus hipaisee vain siinä vaiheessa, kun punnitsemme valintojen mahdollisia seurauksia ja havaittavia hyötyjä. Siispä hyväksykäämme nöyrästi tuo häpeämätön ehto, että niin sinä kuin minä kuin Hentun Liisa olemme emotionaalisia tunteiden, havaintojemme ja niistä seuranneen tulkinnan vallassa olevia ihmeellisiä otuksia. Tämän edellä sanoitetun kehyksen tiedostamisen kautta... Continue Reading →

Useilla meistä suru kutoo hiljaista verkkoaan. Suru on värittänyt itsensä tummilla väreillä. Se voi olla ilmoja halkova tsunami tai hiljalleen liplattava keväinen puro. Surun voi tunnistaa tyhjyyden olemukseksi. Tyhjyyden jälkeen suru voi muuttua tuntemattomien ihmisten kehosta muotoutuneiksi heijasteiksi ja muistoksi menetetyn läheisen kehollisesta muodosta, puhetyylistä tai askeleista. Mieli on joustava ja mieli haluaa nähdä menetetyn... Continue Reading →